Tekstin koko AA
Euroopalla edessään mittavat energiainvestoinnit

Energia-alalla investoinnit tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin, ja silloin politiikan ennustettavuus on tärkeää. Taloudellisesti epävarmoina aikoina valtion halu lisätä verotuloja kuitenkin kasvaa, mikä osaltaan lisää energia-alan toimintaympäristön epävarmuutta.

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja Euroopan komission mukaan Euroopassa tarvitaan tulevien 20 vuoden aikana suuria energiainvestointeja. Sähkön tuotantoon, siirtoon, jakeluun ja varastointiin tarvitaan lähes biljoonan eli tuhannen miljardin euron investoinnit vuoteen 2020 mennessä ja kolmen biljoonan investoinnit ennen vuotta 2030. Euroopan sähköalan yhteistyö- ja edunvalvontaorganisaation Eurelectricin hiljattain tekemän kyselyn mukaan 45 eurooppalaisen sähköyhtiön toimitusjohtajaa 46:sta arvioi, että vain puolet näistä välttämättömistä investoinneista saadaan toteutettua.

Saman kyselyn mukaan energiasektorin johtajat pitivät huonosti ennustettavaa politiikkaa heikkojen investointiolosuhteiden pääsyynä. Muita osatekijöitä olivat korkeat pääomakustannukset sekä matalat hiilidioksidin päästöoikeuksien hinnat, jotka eivät ohjaa riittävästi tulevia investointeja. Lisäksi kasvanut velkataakka vaikuttaa investointihalukkuuteen.

Ennakoimattomat ja yleisten energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa ristiriitaiset markkinainterventiot ilmentävät kasvavaa energia-alan poliittista riskiä. Esimerkkinä tästä ovat kansallisella tasolla nykyisiin ja uusiin voimalaitoksiin tehtäviä investointeja hankaloittavat suunnitellut verot, kuten Suomessa hallitusohjelmaan sisältyvä, vanhoihin, päästöttömiin vesi- ja ydinvoimaloihin kohdistuva windfall-vero. Myös Ruotsissa nostettiin vesi- ja ydinvoiman verotusta. Lisäksi kummassakin maassa rajoitetaan konsernien sisäisen rahoituksen korkovähennysoikeuksia, mikä vaikuttaa erityisesti eriytettyihin ja pääomavaltaisiin energiayhtiöihin. Fortum peräänkuuluttaa verojen yhdenmukaistamista muiden poliittisten tavoitteiden kanssa ennakoitavuuden parantamiseksi. Kansallisen tason mekanismit haittaavat osaltaan myös EU:n sisäisten energiamarkkinoiden kehitystä.

Lue lisää pohjoismaisista sähkömarkkinoista >

info1_big.png

Pohjoismaiset sähkömarkkinat


Sähkömarkkinoiden toimintoja ovat sähkön tuotanto, siirto ja jakelu sekä sähkön myynti. Sähkön tuotanto ja myynti ovat kilpailtuja liiketoimintoja, siirto ja jakelu säänneltyjä.

Pohjoismaat perustivat ensimmäisinä maailmassa useita maita kattavat sähkön tukkumarkkinat. Noin kolme neljäsosaa Pohjoismaissa tuotetusta sähköstä myydään pohjoismaisen sähköpörssin (Nord Pool Spot) kautta. Tuottajat käyttävät loppuosan sähköstä itse tai myyvät sen suoraan suurille teollisuusasiakkaille.

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on noin 350 toimijaa. Tukkuhintaan vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan tasapaino, polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat sekä vesitilanne. Sekä myyjät että ostajat voivat suojata sähkön tukkumyynti- ja ostohintojaan johdannaissopimuksilla.

Sähkön siirto- ja jakeluyritykset toimivat alueellisesti, sillä ei ole kustannustehokasta rakentaa useita sähköverkkoja samalle alueelle. Viranomaiset valvovat sähkön siirtoa ja jakelua, sen kustannuksia sekä tätä liikentoimintaa harjoittavien yritysten toimintatapoja. Siirto- ja jakeluyritysten tulee kohdella kaikkia sähkön tuottajia ja ostajia tasavertaisesti riippumatta siitä, kenen tuottamaa tai ostamaa sähköä ne siirtävät.

Sähkön vähittäismyyjät ostavat pääsääntöisesti sähkönsä Nord Pool Spot -sähköpörssistä sekä myyvät sen kotitalouksille ja yrityksille. Suurin vaikutus vähittäishintaan on sähkön tukkuhinnalla. Siihen vaikuttavat myös verot ja veronluonteiset maksut (mm. uusiutuvan energian tuet).

 Fthumb3_pohjoismaisten_sahkomarkkinoiden_rakenne.jpg.jpg

 

Sähkömarkkinamallit herättäneet kysymyksiä Euroopassa

EU:n energiamarkkinalainsäädännön ja teknisten markkinasääntöjen toimeenpanossa otettiin askel eteenpäin vuonna 2012. Samalla aiempien poliittisten päätösten seuraukset, kuten vaihtelevan uusiutuvan energian osuuden nopea kasvu, alkoivat vaikuttaa yhä selvemmin. Uusiutuvan energian tukeminen on laskenut useissa maissa markkinaperusteisen ja joustavan varakapasiteetin kannattavuutta. Jotkut jäsenvaltiot ovat suunnitelleet kapasiteettimekanismeja varakapasiteetin ylläpitämiseksi markkinoilla. Ilman selkeää EU-tason koordinointia ne saattavat pahimmassa tapauksessa murentaa nykyisen, sähköenergian hintaan perustuvan markkinamallin.

Euroopan komissio antoi marraskuussa selonteon energian sisämarkkinoiden kehityksestä Euroopassa. Raportissa komissio kehottaa jäsenvaltioita investoimaan riittävästi sähkönsiirtoon yli rajojen resurssien tehokkaammaksi hyödyntämiseksi ja toimitusvarmuuden parantamiseksi. Komissio näkee mahdolliset kapasiteettimekanismit toissijaisena vaihtoehtona, ja jos niihin päädytään, komissio kannustaa kehittämään yhteiseurooppalaista käytäntöä. Fortumin näkemyksen mukaan komission tulisikin määrittää selkeät kriteerit mahdollisten kansallisten kapasiteettimekanismien käytölle.