Tekstin koko AA
Kohti kansainvälistä ilmastoratkaisua

Vuonna 2012 neuvottelut YK:n uudesta ilmastosopimuksesta etenivät hitaasti. EU:ssa kehitettiin edelleen tiekarttaa kohti vähäpäästöistä taloutta. Samalla päästöoikeuksien ylitarjonta ja matalat hinnat horjuttivat päästökauppajärjestelmän toimivuutta.

Kansainväliset neuvottelut YK:n uudesta ilmastosopimuksesta jatkuivat vuonna 2012. Qatarin Dohassa pidetyssä 18. sopimusosapuolten konferenssissa (COP18) vuoden 2012 lopulla saavutettiin vaatimaton, mutta kuitenkin yksi edistysaskel neuvotteluissa. Kioton sopimus jatkuu vuosina 2013−2020 ja globaalin sopimuksen työstämiseksi vuoteen 2015 mennessä laadittiin työohjelma. Tällöin sopimus astuisi voimaan vuonna 2020.

Yhdysvallat suhtautuu kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin sekä kansallisen päästökauppajärjestelmän kehittämiseen ilmeisen varovaisesti seuraavan neljän vuoden aikana. Yhdysvaltojen sitoutuminen maailmanlaajuiseen sopimukseen riippuu paljolti siitä, hyväksyvätkö Kiina ja Intia absoluuttiset päästöjen vähentämistavoitteet. Yhdysvalloissa, kuten muillakin mantereilla, on kuitenkin kehitteillä alueellisia kauppajärjestelmiä. Vuonna 2012 EU ja Australia sopivat päästökauppajärjestelmiensä linkittämisestä toisiinsa: järjestelmät on tarkoitus kytkeä toisiinsa osittain vuonna 2015 ja kokonaan vuonna 2018.

EU:n tiekartta vähäpäästöiseen talouteen

Euroopassa jatkettiin keskustelua komission vuonna 2011 esittämistä neljästä tiekartasta, joilla pyritään etenemään kohti vähäpäästöistä taloutta vuonna 2050. Keskusteluissa keskityttiin vuoden 2020 jälkeisten päästötavoitteiden asettamiseen. Suurimmat vähentämisvaatimukset kohdistuvat energiasektorille, jonka pitäisi olla käytännöllisesti katsoen hiilidioksidipäästötön vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastopolitiikasta ja vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista on tärkeää saada varmuus mahdollisimman pian. EU:n on mahdollisimman pian asetettava kunnianhimoinen hiilidioksidipäästötavoite vuodelle 2030. Vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ei kuitenkaan pidä asettaa päällekkäisiä tavoitteita esimerkiksi uusiutuvalle energialle. Lisäksi kansallinen uusiutuvien energialähteiden tuki tulee vähitellen poistaa.

Tarve uudistaa EU:n päästökauppajärjestelmä

Useat kansalliset uusiutuvan energian tukimekanismit ovat syrjäyttäneet päästökaupan roolia ja siten vaikeuttaneet markkinaehtoisten ratkaisujen ja yhteismarkkinan kehitystä. EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) rooli vähäpäästöisen energiatulevaisuuden edistäjänä kyseenalaistettiin entistä voimakkaammin vuonna 2012. ETS on jäänyt heikentyneen talouden sekä kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden varjoon. Lisäksi päästöoikeuksien ylitarjonta sekä arvioitua vaihtelevammat ja matalammat hinnat ovat horjuttaneet järjestelmää. Tämä johtuu talouden kasvun hidastumisesta sekä päällekkäisistä ohjausmekanismeista esimerkiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta.

Vuonna 2012 komissio ehdotti muutoksia päästöoikeuksien huutokauppaan ja järjestelmän rakenteeseen. Tarkoituksena on siirtää 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamista kauden 2013−2020 alkupuolelta kauden loppuun (ns. back-loading). Päästökaupan rakenteellisten muutosten vaihtoehtoja ovat muun muassa päästöjen vähentämistavoitteen nostaminen vuodelle 2020, vuotuisen lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen ja ETS-järjestelmän laajentaminen uusille sektoreille. Huutokauppojen ajoitusten muuttamisesta  päätetään vuonna 2013.

Päästökauppajärjestelmä on syytä säilyttää ensisijaisena ilmastoinstrumenttina. Järjestelmän pitkän aikavälin rakenneuudistuksen lisäksi tarvitaan myös lyhyen aikavälin muutoksia. Päästöoikeuksien huutokauppojen siirtämisen jälkeen päästöoikeudet tulisi mitätöidä pysyvästi (ns. set-aside).

Ehdotus biopolttoaineiden kestävyyskriteereiksi

Komissio valmistelee parhaillaan kiinteän biomassan ja biokaasun kestävyyskriteerejä, ja ehdotuksen odotetaan valmistuvan vuoden 2013 aikana. Tämän jälkeen biomassaa, joka ei täytä kestävyysvaatimuksia, ei enää luokiteltaisi hiiliidioksidipäästöttömäksi, vaan hiilidioksidipäästöt laskettaisiin palamisen perusteella. Kyseistä biomassaa ei myöskään otettaisi huomioon uusiutuvan energian tavoitteiden toteutumaa laskettaessa, eikä sille myönnettäisi uusiutuvan energian tukia.